Työkenttäni on tuonut eteeni monia ihmisten kokemia arjen haasteita:  

- Minimitoimeentulon varassa sinnittelevät eivät selviä yhdestäkään ylimääräisestä kulusta. Ruuan, bensan ja sähkön hinta on noussut. Jotkut vanhukset ottavat lääkkeensä vain joka toinen päivä. EU-ruokaa kodinhoitajat ja sosiaalityöntekijät jakavat niille, joilla ei ole rahaa lähteä jakelupaikalle ja vanhuksille, joiden on vaikea liikkua ilman kuljetusta tai saattajaa.

- Mielenterveyskuntoutujan tulisi olla vahvempi, osaavampi ja jaksavampi kuin terveen saadakseen kuntoutusta tai pienimuotoistakaan työtä. Ikääntyvien mielenterveyskuntoutujien ainoa tukitoimi on reseptien uusiminen.

- Ylivelkaantuminen jatkuu edelleen ja yhä nuoremmat ovat ahdingossa liian suurien lainojen vuoksi. Pikavippejä saa nopeasti, apua ei, jonot ovat pitkät.

- Asunnottomuudesta on lähes mahdotonta lähteä elämän jälleenrakennukseen. Asunnottomuuden poistamiseksi tulee luoda uusia toimintamalleja, esim. sosiaalinen isännöinti.

- Päihdeongelmien ja siihen liittyvien sosiaalisten, psyykkisten ja fyysisten haittojen määrä on surullisen suuri. Parasta ehkäisevää päihdetyötä olisi yhteisöjen päihteettömyys. Erityisesti urheilu- ja nuorisojärjestöjen tulisi ylläpitää terveitä ja päihteettömiä elämäntapoja.